Tämä hallitus hävettää minua
Tuskin oli hallitus ehtinyt ensimmäisiä yhteiskuviaan ottaa, kun perussuomalaisten valitseman elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan kirjoittelut ja flirttailut äärioikeiston kanssa otettiin julkiseen käsittelyyn. Kaikkia hallituspuolueita ei saatu yhteen riviin äänestämään hänen luottamuksensa puolesta. (Ja sivumennen sanoen: Eipä tuossa rivissä olisi minun nähdäkseni tarvinnut kokoomuslaistenkaan seistä.) Junnilan ero seurasi kuitenkin vasta muutaman päivän päästä tästä. Uudeksi elinkeinoministeriksi valittiin Wille Rydman, jonka lähettämät räikeän rasistiset yksityisviestit saimme lukea Helsingin Sanomista 27.7.2023. Tähän väliin mahtui valtiovarainministeri Riikka Purran rasististen ja väkivaltaisten kirjoitusten käsittely.
Kaikkien näiden kohdalla kuviot ovat olleet tutut: Pääministeri Orpo katsoo vakavana toimittajaa, puhuu nollatoleranssista rasismin suhteen ja kertoo käyneensä vakavia keskusteluita. Arvojohtajuutta, jota harjoittamalla teoilla ja sanoilla olisi myös seurauksia, ei ole nähty hallituksen sisältä. Tämän hallituksen kanssa minua on ajoittain hävettänyt, ihan kokoomuslaisena.
Moni on ollut huolissaan siitä, miltä Suomi näyttää maailmalla. Se on validi ja todellinen huoli. Itseäni on pohdituttanut se, miltä Suomessa tuntuu asua juuri nyt, jos on maahanmuuttaja tai osa näkyvää vähemmistöä.
Me emme pärjää ilman maahanmuuttajia. EK on arvioinut, että 2040-luvulle tultaessa työmarkkinoilta poistuu noin 200 000 ihmistä enemmän kuin mitä sinne tulee. Mutta kyse ei ole vain huoltosuhteesta. Ei kukaan halua tulla tänne laittaakseen tilastoja kauniimpaan kuntoon Suomen hyväksi. He tulevat meille elämään hyvää elämää. Sellaista elämää vain on aika vaikea rakentaa, jos tuntee jatkuvasti olevansa epätoivottu henkilö, joka ei oikeastaan ole tervetullut.
Sitä paitsi kyse ei ole vain jostain tulevaisuudesta, jossa työperäinen maahanmuutto on muuttanut Suomen ja suomalaisten ilmiasua. Jo nyt löytyy valtava määrä suomalaisia, jotka näyttävät ja kuulostavat erilaisilta kuin valtaväestö. Tälle joukolle jokainen kerta, kun rasistisista viesteistä ja kirjoitteluista seuraa vain vakavahenkinen ”puhuttelu” ja tyhjät puheet nollatoleranssista ilman todellisia seurauksia, on viesti. Viesti siitä, että oikeastaan sillä ei ole merkitystä, mitä heistä puhutaan, kunhan hallitus pysyy pystyssä ja pääsee toteuttamaan ohjelmaansa – joka sitä paitsi kohtelee varsin kylmästi esimerkiksi sitä maahan tullutta ihmistä, joka menettää työnsä eikä löydä uutta kolmen kuukauden aikana.
Jokainen meistä voi kuvitella, millaista olisi tietää olevansa osa ryhmää, jota pidetään arvottomana tai vääränlaisena. Nyt myös kaikkein ylimmän poliittisen johdon toimesta. Sellaisessa tilanteessa en voi täysin syyttää sitä, jonka kiinnostus olla osa tätä yhteiskuntaa sen tuottavana jäsenenä on pieni. Voitko sinä?
Teksti on julkaistu Oulunkyläisessä elokuussa 2023.