3 + 3 varhaiskasvatuksesta
Tänään 18.3. vietetään valtakunnallista Varhaiskasvatuspäivää. Sen kunniaksi haluan jakaa 3 + 3 asiaa varhaiskasvatukseen liittyen.
3 asiaa, joista olen oman lapseni varhaiskasvattajille kiitollinen:
Olen saanut kokea vahvaa yhteisrintaman tunnetta. On tunne siitä, että olemme kasvattamassa lasta yhdessä. Kyllä: Päävastuu on meillä kotona. Mutta varhaiskasvatuksessa olemme saaneet tukea niihin asioihin kasvatuksessa, joissa olemme sitä toivoneet.
Meille on tarjottu lapseemme uudenlainen ikkuna varhaiskasvattajan silmien kautta. Lapsestamme löytyy uudenlaisia kulmia ja vahvuuksia koko ajan - sellaisissa tilanteissa, joihin me vanhempina emme aina saa näkymää, kuten päivittäisessä leikissä vertaisten kanssa.
Monet varhaiskasvatuksen aloittamiseen liittyneet hetket, jotka ovat piirtyneet mieleeni lämpiminä muistoina. Kun vuoden vanha otettiin syliin lohdutettavaksi, kun itse lähti ovesta ulos. Kun kuulin eteiseen kulkiessani lapselleni höpötettävän: “Mennäänpä katsomaan ulos ikkunasta, koska sinä tykkäät katsella, mitä muualla tapahtuu.” ja tiesin, että hyvin se pärjää, koska tuntevat lapseni jo.
3 varhaiskasvatukseen liittyvää asiaa, joiden eteen aion tehdä töitä kaupunginvaltuustoon päästessäni:
Helsingissä on tehty arvovalintoja liittyen paitsi aiemmin kokopäiväisen subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämiseen edellisen hallituksen linjauksista huolimatta (subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi pitänyt lähtökohtaisesti kaventaa lainkaan, ja nykyinen hallitus onneksi muutti tuon linjauksen) myös ryhmäkokoihin. Helsingissä varhaiskasvatuksen ryhmät on päätetty pitää lakisääteistä pienempänä. Tästä ei pidä luopua edes säästöpaineiden alla.
Vaikka varhaiskasvatuspaikkoja on lisätty ja perheet useammin saavat varhaiskasvatuspaikan läheltä kuin kaukaa, tämän ei pitäisi olla sattuman tai onnen tai oman energian varassa missään. Määrätietoista kehittämistyötä sen eteen, että jokaiselle perheelle löytyisi paikka omalla asuinalueella sijaitsevasta päiväkodista on jatkettava.
Henkilöstöpula varhaiskasvatuksessa on todellinen, ja Helsingin kaupunki on tehnyt jo monia toimenpiteitä: Palkkoja on nostettu, lisäaloituspaikkoja koulutukseen on vaadittu ja koulutuksen järjestämislupaa kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoon ammatillisessa oppilaitoksessa on haettu (turhaan). Erityisesti ruotsinkielisellä puolella tilanne on aivan kestämätön, koska se vaikuttaa suoraan siihen, onko lapsella mahdollisuus saada varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään: Omalla alueellani täällä Koskelan/Käpylän/Kumpulan alueella on esimerkiksi perheitä, jotka ovat kertomansa mukaan jonottaneet ruotsinkielisestä päivähoidosta paikkaa yli vuoden. Henkilöstöpulan ratkaisemiseksi pitää siis tehdä edelleen paljon töitä.
Varhaiskasvatus on yksi niistä kaupungin palveluista, joissa mahdollisuuksien tasa-arvoa tehdään todeksi. Minulle se taas on intohimon asia: Jos haluamme, että tulevaisuuden menestystä ei sanella jo synnytyslaitoksella sen mukaan, kenen syliin sattuu syntymässä laskeutumaan, nimenomaan näistä palveluista on pidettävä erityisen hyvää huolta.