Turvallisuus. Myös suunnittelukysymys.

Minäkin olen teeskennellyt puhuvani puhelimessa kävellessäni pimeässä kotiin. Olen soittanut joskus miespuoliselle ystävälle ihan oikeastikin. “Puhut nyt siinä hetken, kunnes pääsen kotiin saakka.” Olen pitänyt avaimia nyrkissä niin, että sormien välistä sojottaa teräviä kappaleita valmiina viiltämään, jos joku ottaa olkapäästä kiinni. Minua on seurattu ratikalla baarista kotiovelle saakka. Olen kiihdyttänyt askelia, kun olen kuullut toiset sellaiset selkäni takaa. Minulla oli tiedossa lapsena ja nuorena synnyinkaupunkini Kuopion NE puistot, joiden läpi ei kannattanut auringon laskettua kulkea.

Viikonloppuna näitä esimerkkejä tulvi sosiaaliseen mediaan, kun somevaikuttaja Lucy Mountain jakoi Instagramissa kuvan WhatsApp -viestistä, jossa luki: “Text me when you get home xx”. Kuva oli kannanotto turvallisempien kaupunkitilojen puolesta ja liittyi Lontoossa kadonneen ja sitten kuolleena löytyneen Sarah Everardin tapaukseen. Siihen liittyen on vangittu lontoolaispoliisi ja asian käsittely oikeudessa on alkanut.

Naisten kokemat pelottavat tilanteet eivät pelkällä kaupunkipolitiikalla poistu, mutta politiikan roolia siinä, miten turvallinen kaupunki on tai ei ole erilaisille ryhmille, ei pidä vähätellä. Voi tuntua läpältä puhua feministisestä kaupunkisuunnittelusta, mutta kyllä. Se on ihan oikea asia.

Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? No esimerkiksi tätä:

Ei pimeitä puistoja tai alikulkutunneleita. Kävelytiet pidetään hyvin valaistuina ja valaisua voidaan myös tarvittaessa parantaa.

Riittävästi julkisen liikenteen vuoroja myös aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 säännöllistä vuorotyötä tekevistä suurempi osa on naisia. Tämä selittyy osaltaan sillä, että naiset työskentelevät miehiä yleisemmin huonommin palkatulla palvelusektorilla. Heitäkin varten on oltava turvallisia julkiseen liikenteen vuoroja. Bussipysäkkien suunnittelussa on otettava myös huomioon se, että ne sijaitsevat asutuksen kannalta järkevissä paikoissa.

Massatapahtumissa, joiden järjestämisessä kaupunki on osapuolena, on oltava pisteitä, joissa voi ilmoittaa häirinnästä tai ahdistelusta.

Kevyen liikenteen väylät on pidettävä hyvässä kunnossa ja esimerkiksi auraamisjärjestystä pohdittava myös siltä pohjalta, missä asuu ihmisiä, jotka käyttävät enemmän julkista liikennettä tai liikkuvat jalan - tutkitusti he ovat useammin naisia.

Turvallisuus ei ole vain kaupunkisuunnittelukysymys. Siinä on kysymys siitä, mihin kasvatamme lapsiamme - miten toisia ihmisiä kohdellaan. Siinä on kysymys siitä, millaista käytöstä katsomme läpi sormien kaveriporukoissa - onko ok huudella vieraan perään rivouksia. Väkivalta ei ole koskaan uhrin vika. Vaikka ei olisi päällä rihmankiertämää, kenelläkään ei ole lupa koskea ennen kuin on lupa koskea. Turvallisuus ei siis tosiaan ole vain kaupunkisuunnittelukysymys, mutta se on myös sitä.