84 % helsinkiläisistä viidesluokkalaisista osaa uida – riittääkö tämä meille?

Vaikka nyt elämme jälleen talven alkua, aina on hyvä ja oikea hetki puhua tärkeästä kansalaistaidosta.

Nyt voimme hyvällä syyllä sanoa, että kaikilla helsinkiläisillä lapsilla ei ole riittäviä valmiuksia selviytyä vedessä turvallisesti. Keväällä 2024 suoritetussa tilastoinnissa Helsingin 5.-luokkalaisista vain 84 % osasi uida 25 metriä, ja 6. luokan päätteeksi peräti kolmasosa oppilaista ei selviytynyt Pohjoismaisen uimataitotestin 200 metrin vaatimuksesta​. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Lisäksi Helsinginkin sisällä on nähtävissä merkittäviä eroja alueiden sisällä ja välillä. Paras uimataito lapsilla on pohjoisen ja eteläisen suurpiirin kouluissa, huonoin taas läntisen, kaakkoisen ja itäisen suurpiirin kouluissa. Ja toki on myös kouluja, joissa kaikki testiuinnin suorittaneet ovat läpäisseet sen.

Koulujen uintiopetus tarjoaa tällä hetkellä rajatun määrän kertoja harjoitteluun. Esimerkiksi ensimmäisestä neljänteen luokkaan lapsilla on neljä uintikertaa lukuvuodessa. Yhteensä siis alle 4 tuntia koko lukuvuoden aikana. 5. luokalla uintiopetusta on kolme kertaa ja 6. luokalla enää yksi kerta.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Kun lautakunnassa keskusteltiin asiasta tänä syksynä, nuorisoneuvoston edustaja kertoi, että erityisesti vanhempien tyttöjen parissa on yleistä jäädä uintiopetuksesta pois siksi, että koetaan epävarmuutta ja noloutta omasta kehosta. Espoon puolella tehdään niin, että tytöille ja pojille järjestetään uimaopetusta eri aikaan. Tämä voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu. Tällä voisimme taklata myös sitä, että uintiopetuksesta jäädään pois uskonnollisista syistä.

Helsingin uimahallien järjestämillä uimakouluilla on tärkeä rooli. Näin erityisesti siksi, että uintiopetuksen määrä kouluvuoden aikana on niin vähäistä. Valitettavasti näiden kurssien paikat täyttyvät nopeasti – jokainen lapsensa uimakouluun halunnut helsinkiläinen vanhempi tunnistaa tilanteen, jossa istutaan tietokoneen äärellä sormi valmiina hiiren näppäimellä. Näitä uimakouluja tarvittaisiin kipeästi lisää.

Helsingin uimarannat tarjoavat toivoakseni matalan kynnyksen ihan jokaiselle perheelle yhteiseen uimaharrastukseen. Kun päiväkodin tai koulun aikana uintiopetusta on rajallisesti, perheiden vastuu uimataidon oppimisessa on ilmeinen.

Surulliset otsikot hukkuneista lapsista ovat vältettävissä tai ainakin vähennettävissä. Se vaatii määrätietoista työtä – niin Helsingiltä kuin helsinkiläisiltä perheiltäkin.