Varhaiskasvatuksen haasteisiin ei ole hopealuotia

Tuskinpa löytyy Helsingistä perhettä, joka ei olisi lukenut tänä syksynä varhaiskasvatuksen haastavista tilanteista ympäri kaupunkia. Suurin ongelma tuntuu kilpistyvän yhden kysymyksen ympärille: Henkilöstön saatavuuteen ja pysyvyyteen.

Tämän suhteen helpotusta ei ole luvassa. Varhaiskasvatuslaki edellyttää, että vuoteen 2030 mennessä päiväkodeissa työskentelevistä kahdella kolmasosalla on oltava joko varhaiskasvatuksen opettajan tai -sosionomin koulutus. Loput tulevat olemaan lastenhoitajia.

Missä menemme nyt?

Nyt Helsingissä varhaiskasvatuksen työntekijöistä yli puolet on lastenhoitajia. Helsingillä on töissä 2 500 varhaiskasvatuksen opettajaa. Varhaiskasvatuksen opettajista noin 30 % ei ole päteviä, lastenhoitajista pätevyys puuttuu 16 %:lta. Ellemme halua rikkoa lakia vuonna 2030, tarvitsemme siihen mennessä melkein saman määrän opettajia lisää. Olettaen siis, että saamme pidettyä töissä kaupungin palkkalistoilla nyt työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat.

Tämä on viheliäinen haaste, jonka ratkaisemiseksi ei riitä yksi toimi. Sen sijaan on pienempiä toimia, joiden yhteisvaikutuksella voimme saada riittävästi aikaiseksi.

Varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja pitää edelleen tarkastella. Palkkaohjelmaa pitää edelleen jatkaa, ja tämä on otettu huomioon myös budjettipohjassa, josta valtuusto lopulta päättää. Mutta parempi palkkakaan ei auta jaksamaan, jos työyhteisöä johdetaan huonosti. Siksi pitäisi uskaltaa puhua myös siitä, että hyvällä johtamisella voidaan synnyttää työhyvinvointia.

Aloituspaikkoja koskevaa keskustelua on välillä leimannut naureskelu siitä, että tämä ei todellakaan ole oikea keino, ja että palkankorotukset korjaisivat koko homman. Palaan alkuun. Siis siihen, että vaikka joka ikinen Helsingissä nyt työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja pysyisi alalla ja viihtyisi työssään, se ei riittäisi. Me tarvitsemme lisää päteviä varhaiskasvatuksen opettajia. Se ei tapahdu ilman aloituspaikkojen lisäämistä yliopistoihin.

Kaikille toimijoille riittää tehtävää. Meidän valtuutettujen tehtävä on pitää huolta siitä, että budjetissa varhaiskasvatuksen resurssit turvataan. Johtavien viranhaltijoiden tehtävä on pohtia, miten tukea kaikkia johtajia onnistumaan omassa työssään jokaisessa Helsingin päiväkodissa. Ja valtion on yhdessä yliopistojen kanssa satsattava koulutuspaikkojen lisäämiseen.

Yhtä ainoaa ratkaisua ei ole. Yhtä ainoaa syyllistä ei ole. Yksin ei tässä tule onnistumaan kukaan.

Teksti on julkaistu Oulunkyläisessä joulukuussa 2022.